perjantai 4. tammikuuta 2013

Silloin kun...


Pakkanen paukuttelee ulkona puita
Kaakaon makeus
Osaan rauhoittua alas

Kevätpuro solisee välkkyen yli kivien
Auringon kirkkaus
Voin hengittää syvään

Lämmin sade kastelee alastoman ihoni
Nurmikon tuoksu
Tunnen puhdasta riemua

Makaan tuhansien tähtien alla
Tuulen humina
En ole yksinäinen

Istun rakkaan sylissä, halaan lujaa
Sydämien syke
Olen vihdoin onnellinen.


Olen yhä laiska niitten kuvien suhteen, mutten kyllä olisi tähän osannut mitään keksiäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti