perjantai 4. tammikuuta 2013

Silloin kun...


Pakkanen paukuttelee ulkona puita
Kaakaon makeus
Osaan rauhoittua alas

Kevätpuro solisee välkkyen yli kivien
Auringon kirkkaus
Voin hengittää syvään

Lämmin sade kastelee alastoman ihoni
Nurmikon tuoksu
Tunnen puhdasta riemua

Makaan tuhansien tähtien alla
Tuulen humina
En ole yksinäinen

Istun rakkaan sylissä, halaan lujaa
Sydämien syke
Olen vihdoin onnellinen.


Olen yhä laiska niitten kuvien suhteen, mutten kyllä olisi tähän osannut mitään keksiäkään.

torstai 3. tammikuuta 2013

Haaveita

Tajusin, etten ole kirjoittanut aikoihin.
Yritin kirjottaa iloa,
yritin kirjottaa surua,
yritin jopa kirjottaa totuutta.

Ainoat sanat, jotka paperille putoilivat
Olivat haaveita.
Sinisiä haaveita, punaisia haaveita.
Sateenkaarenvärisiä haaveita.

Halusin vain tuntea kynän paperilla.
Yritin kirjoittaa järkeä,
yritin kirjoittaa satua,
yritin jopa avata elämääni.

Ainoat sanat, jotka paperille putoilivat
Olivat haaveita.
Vihreitä haaveita, keltaisia haaveita.
Sysimustia haaveita.





Mitenniin melankolista?