Jouluyö, juhlayö?

Valoin yhteiset muistomme tähän kynttilään

Sen lasken hankeen, viereen harmaan paaden.

Tulitikun esiin otan, se sytyttäessä katkeaa.

Toinen kädestäni lipeää, hankeen sammuu, sihahtaa.

Kolmannessa heikko liekki, kynttilän saa palamaan.

”Pidä huolta, varjele”, sanani taivaisiin lähetän.

Tumma sametti, sataa enkelten siipiä helisten.

Niin hiljaista.

Toisille joulu on juhlaa

Toisille eron tuskaa.

Hyvää joulua täytyy kai minunkin toivottaa!
Toisille joulu oli hyvä
Toisille vain päivä muitten joukossa.

Niille ajoille, jolloin vielä uskoin, toivoin ja rakastin

Hänelle

Näen hänen hymynsä

Sulkiessani silmäni.

Kuulen äänensä

Kuiskaavan hyvää yötä.

Tunnen halauksensa

Maatessani yksin pimeässä.

Uskaltaisinpa

Vielä joskus kertoa suoraan.

Mutta kaikki

On niin haurasta,

Tahdon vain pitää kiinni

Harvoista hetkistämme,

Illoista bussipysäkeillä.

Ei koskaan hyvästejä

”Nähdään taas”

Piirsin tämän, kun olimme onnellisia, haluan muistaa ikuisesti, vaikka sattuukin.

"Terebi keshite, watashi no koto dake wo miteite yo"

"Sulje televisio ja katso vain minua"

Utada Hikaru - Hikari

Talvi

Jos vielä jään

Jäädyn paikalleni tähän

Nostan katseeni,

Vasten tummaa taivasta

Lentää huutaen

Valkoisten joutsenten aura

Liian myöhäistä


Ei kuvaa koska olen laiska käyttämään kameraa, pahoittelen.

Jostain on aloitettava

On aloittaminen aina vaikeaa

Tyhjä paperi edessäni vain ahdistaa

Piirrän sen kulmaan kiehkuran

On niitä pian tusinan verran.

Minne johtaa tän enkelparven tie?

Luokse rakkaani ne mut vie.

Yksin istun, roihuaa takassa valkea,

Haluaisin olla luonaan, rinnallansa kulkea.

Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä.

En ole runoilija, mutta rakastan kirjoittaa.
Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälleni, otan paperia ja kynän.

Kun maailma hymyilee, tahdon säilöä iloiset muistoni myöhempään.

En lupaa päivittää säännöllisesti, mutta joskus.

Tahdon vain saada ääneni kuuluviin.